Ruoansulatus on monimutkainen, elintärkeä prosessi, joka pitää meidät terveinä ja toimintakykyisinä. Ruoansulatus toimii yötä päivää, jotta elimistö saisi tarvitsemansa ravintoaineet. Prosessin jokaisessa vaiheessa ravintoaineista erottuu kuona-aineita, jotka lopulta poistuvat elimistöstä ulostamisen yhteydessä.
Ruoansulatuskanavassa on koko sen pituudelta lihaksia, jotka supistuvat aaltomaisesti. Aaltoliike saa ruoan sekoittumaan ruoansulatusnesteisiin ja työntää sitä samalla eteenpäin. Peristalttinen liike työntää ruoan 1) ruokatorven kautta 2) vatsalaukkuun, sieltä 3) ohutsuoleen ja lopulta 4) paksusuoleen ja peräsuolen kautta ulos.
Ruoan pureskelu ja nieleminen ovat ruoansulatusprosessin ensimmäinen vaihe. Ruoansulatus käynnistyy, kun pureskelemme ja nielemme ruokaa tai juomme jotain. Vaikka nieleminen käynnistyy tahdonalaisesti, käynnistyttyään se etenee tahdosta riippumatta ja ruoansulatus jatkuu automaattisesti. Ruokatorvi (1) on putkimainen elin, jonka läpi nielty ruoka kulkeutuu mahalaukkuun (2).
Ruoan ollessa mahalaukussa (2) siihen sekoittuu hyvin happamia ruoansulatusnesteitä, jotka pilkkovat ruoan helposti sulaviksi osasiksi. Vatsalaukun alaosan lihakset sekoittavat mahan sisältöä ja nesteitä, mikä edesauttaa ruoansulatusprosessia. Tämän jälkeen mahan sisältö siirtyy hitaasti ohutsuoleen.
Ohutsuolessa (3) useimmat ruoan sisältämät ravintoaineet imeytyvät elimistöön. Peristalttinen liike eli lihasten aaltomainen liike kuljettaa ruokaa eteenpäin. Ohutsuolessa ruokaan sekoittuu lisää erilaisia ruoansulatusnesteitä: ruoka pilkkoutuu edelleen ravintoaineiksi, joita elimistö tarvitsee toimiakseen. Ravinteet imeytyvät ohutsuolen seinämän läpi verenkiertoon. Ohutsuolesta imeytymätön osa jatkaa matkaansa paksusuoleen, jossa jäljellä olevat ravinteet ja vesi imeytyvät elimistöön.
Paksusuolen (4) päätehtävänä on ottaa talteen ne kivennäisaineet, jotka jäivät imeytymättä ohutsuolesta, samoin ylimääräinen vesi. Toisin kuin mahalaukussa ja ohutsuolessa ei suolen sisältöön enää paksusuolessa sekoitu ruoansulatusnesteitä. Suolen normaali bakteerikanta pilkkoo massaa, jolloin viimeisetkin ravintoaineet vapautuvat elimistön käyttöön. Peristalttinen liike työntää hitaasti massaa eteenpäin, kunnes se on valmis poistumaan elimistöstä.
Jos suoli tyhjenee harvemmin kuin kolme kertaa viikossa tai jos ulostaminen on vaikeaa kuivan ja kovan ulosteen vuoksi, puhutaan ummetuksesta. Ummetus1 syntyy, kun ulostemassa kulkeutuu suoliston läpi normaalia hitaammin. Tämän seurauksesta ulostemassasta imeytyy normaalia enemmän vettä, jolloin se kovettuu ja kovettuneen ulostemassan poistuminen paksusuolesta vaikeutuu.
Ummetus syntyy, kun jokin näistä kolmesta osa-alueesta muuttuu normaalista:
Ummetus voi olla joko toiminnallista, jolloin sen syytä ei välttämättä tiedetä, tai jonkin ulkoisen tekijän seurausta. Esimerkiksi elämäntavat (vähäkuituinen ruokavalio, liikkumattomuus, matkustelu), tietyt sairaudet, raskaus sekä jotkin lääkitykset voivat aiheuttaa ummetusta.
1 Tunturi, S. (2020) Ummetus. www.terveyskirjasto.fi. Lääkärikirja Duodecim. Kustannus Oy Duodecim 21.7.2020.